Kiellettyjä koealoja esiteltiin maailman metsäntutkijoille

Lähteen tutkimustulokset ravistelevat metsäuskomuksia

Laatupuuta taloudellisesti jatkuvalla kasvatuksella

Professori Erkki Lähde perusti kahdeksankymmentäluvulla yhden maailman merkittävimmän ja laajimman erilaisia metsien käsittelyjä vertailevan koealaverkoston Suomeen. Kului vain pari vuotta kokeiden perustamisesta, kun Metlan ylimmän johdon toimesta käynnistettiin ajojahti, jossa Lähteen tutkimuksia syytettiin epätieteellisiksi ja kansakuntaa peloteltiin hirveällä harsinnalla, joka rappeuttaisi metsät.

Metla käynnisti uuden tutkimuksen erirakenteisesta metsänkasvatuksesta ja nimesi Lähteen koealat tälle Jari Parviaisen ja Kari Mielikäisen vetämälle hankkeelle. Nämä herrat antoivat Erkki Lähteelle jopa kirjallisen paperin, jossa kiellettiin Lähdettä vierailemassa koealuilla ilman heidän lupaansa. Myöhemmin tutkimushanke siirrettiin tohtori Sauli Valkosen nimiin.

Lähteen ryhmä ei tähän työtään pysäyttänyt. Porttikielto ei estänyt tutkijoita jatkamasta mittauksia näillä koealoilla vaikka käsittelyjä he eivät voineetkaan tehdä. Tutkijat syventyivät myös vanhoihin valtion metsien inventointitietoihin, joista he pystyivät kokoamaan uutta tietoa siitä, miten kasvavat erirakenteiset metsät ja miten tasarakenteiset.

Sekä maastomittaukset että tilastoanalyysi antoivat samat tulokset. Metsä kasvaa erirakenteisena paremmin kuin tasarakenteisena.

IUFRO Vilppulan metsissä

Vuonna 2003 maailman metsäntutkimusjärjestön IUFRO:n erirakenteisen metsänhoidon tutkijat kokoontuivat Suomeen. Lähteen ryhmän esitelmät ja julkaisut olivat tämän konferenssin keskeistä aineistoa ja herättivät suurta kiinnostusta. Vielä suurempaa kiinnostusta herättivät koealat joille konferenssi sai vierailla.

Vässärin koealat Vilppulassa olivat yhtenä kohteena ja siellä kuultiin että myös varttuneessa metsässä yläharvennettu erirakenteinen metsä kasvaa paremmin kuin alaharvennettu tasarakenteinen metsä. Tasarakenteisen metsän keskikasvu oli 7,23 m3/ha vuodessa kun erirakenteisessä kasvu oli 9,37 m3. Mielenkiintoista oli sekin, että kaikkein suurin kasvu oli hakkaamatta jätetyllä vertailualalla, jossa puuston määrä nousi jo lähes 500 kuutioon hehtaarilla, mutta kasvu oli vielä tässäkin vaiheessa lähes 9 m3/ha.

Myös ryhmän tutkimukset luontaisen taimiaineksen määristä erirakenteisissa metsissä olivat rohkaisevia. Tulosten perusteella on selvää, ettei kallista keinollista uudistamista tarvita, jos hakkuut tehdään niin että luontaiselle uudistumiselle annetaan tilaa ja mahdollisuuksia. Avohakkuita ei voi perustella metsän uudistamisella.

Myös puunkorjuu on edullisempaa jatkuvassa kasvatuksessa

Yleinen uskomus ja vastaväite jatkuvaa kasvatusta vastaan on se, että tässä mallissa puunkorjuu tulee liian kalliiksi. Tällöin unohdetaan se, että myös avohakkuumallissa joudutaan tekemään useita harvennushakkuita. Mutta avohakkuumallissa harvennus tehdään alaharvennuksena, jossa valtapuuston alta poistetaan suuri määrä pieniä puita. Tällöin kuutioita kertyy hitaasti ja korjattu puukin on pääosin halpaa sellupuuta.

Matti Siren esitteli Iufron konferenssissa tuloksia Metlan tutkimuksista Vesijaolla. Tulokset kertoivat että laskettaessa kaikkien käsittelyjen korjuukustannuksia nykymallin kulut ovat 15 prosenttia suuremmat kuin jatkuvan kasvatuksen hakkuissa, joissa pääosa hakkuista kohdistuu suuriin puihin.

Ekologinen kestävyys ja metsien käsittelyn vaihtoehdot

Suomessa harjoitettua avohakkuisiin ja alaharvennuksiin perustuvaa metsänkäsittelymallia on mainostettu ekologisesti kestäväksi kahdella perusväitteellä. On väitetty että avohakkuut imitoivat metsäpaloja ja että luontaisestikin boreaaliset metsät kehittyvät tasarakenteisiksi yhden puulajin metsäksi. Havaintojen perusteella väitteet eivät pidä paikkaansa. Lähteen ryhmä on selvittänyt metsien rakennetta tilatotietojen perusteella ja tuloksen mukaan metsåt pyrkivät kehittymään erirakenteisiksi. Myös Timo Kuuluvaisen ryhmän havainnot rajantakaisista suurista luonnonmetsistä kertovat, että metsien rakenne on luontaisesti hyvin vaihteleva ja pääosin metsät ovat erirakenteisia ja koostuvat monista puulajeista. Tältä perusteelta on selvää, että metsänkäsittely, joka pyrkii ylläpitämään tällaisia rakenteita on monimuotoisuuden ylläpitämisen kannalta monokulttuurivilelyä parempi vaihtoehto. Myös metsien terveyden kannalta monimuotoiset ja erirakenteiset metsät ovat kestävin ja turvallisin vaihtoehto, varsinkin kun edessä ovat ajat jolloin säätilat äärevöityvät ja ilmasto muuttuu.

Metsämallit ja ilmastonmuutos

Metsillä on tärkeä rooli maapallon ilmaston kannalta hiilinieluina ja hiilivarastoina. Verrattaessa vallitsevaa metsänkäsittelyä ja jatkuvan kasvatuksen mallia voidaan todeta, että vuotuinen kasvu eli hiilinielu on jatkuvassa kasvatuksessa 10-20 prosenttia suurempi. Mutta myös metsien hiilivarastot kasvaisivat olennaisesti. Jatkuvassa kasvatuksessa puuston määrä vaihtelee niin että pienimmilläänkin kuutioita on enemmän kuin viljelymetsissä keskimäärin. Jos siirryttäisiin laajamittaisesti erirakenteisuuteen perustuvaan metsien käsittelyyn, voitaisiin myös metsien biomassan määrää nostaa ainakin 20-40 prosentilla.

Milloin tosiasiat tunnustetaan suomalaisillekin?

IUFRON konferenssi oli kiinnostava ja näköaloja antava tapahtuma ja monet maailman metsäntutkijat antoivat kiitosta professori Lähteen ryhmän käynnistämille tutkimuksille ja koejärjestelyille.

Metlan kannalta tilanne oli vähintäänkin hämmentävä. Jyrkästi tuomittu jatkuva kasvatus onkin osoittaunut kaikin tavoin nykymallia paremmaksi ja kaikki väitteet, joilla jatkuvaa kasvatusta on vuosien aikana torjuttu, ovat paljastuneet perusteettomiksi myyteiksi.

Kummalliseksi tilanteen tekee se, että julkisuuteen kuitenkin annetaan yhä viestejä jotka ovat täydellisessä ristiriidassa koealoilta saatavan tiedon kanssa. Maa- ja metsätaloustieteen tohtori Sauli Valkonen vastasi Vaaralle Helsingin Sanomissa (HS 18.10.2004) ja kirjoitti, että luontainen uudistaminen on epävarma menetelmä ja tuomitsi jyrkästi "lyhytnäköisen ja vastuuttoman harsintametsätalouden" . Hän jopa esitti teesin, että tällainen kehitys olisi kansainvälisten ympäristösopimusten vastaista.

Herää kysymys, eikö Valkonen ole tutustunut tieteellisiin tuloksiin joita hänen hallinnoimansa koealat ovat tuottaneet vai antaako hän tällaisia lausuntoja vastoin parempaa tietoaan.

Hannu Hyvönen